Helsingin sanomat OP-PohjolaElisa HOK-Elanto Holday InnAccenture Bob Helsinki

eka_kerta_nosto_2

Johdatus nykytaiteeseen

Johdatus nykytaiteeseen

Nykytaiteen asiantuntija Helena Sederholm kirjoitti ekakertalaisille ja muille kiinnostuneille helpostilähestyttävän johdatuksen nykytaiteeseen.

Taiteen tavallisuudesta

Taulun tai veistoksen hyvä puoli on, että ne tietää heti taiteeksi. Öljymaalaus tai pronssipatsas voivat olla hyvää tai huonoa taidetta, mutta ainakin ne tunnistaa kuvataiteeksi. Nykytaide sen sijaan ei aina ole tunnistettavaa, sillä nykytaiteella ei ole tiettyjä tekotapoja ja tekniikoita. Taiteilijatkaan eivät keskity hiomaan jotakin erityistä ilmaisutapaa, sillä käden taituruus ei määritä työn laatua, vaan se mikä on jonkin idean paras mahdollinen ilmaisumuoto: saadaanko yleisölle tuotettua monitasoinen, elämyksellinen, kiinnostava, ajatuksia herättävä ja usein myös viihdyttävä kokemus.

Nykyisin ei puhutakaan taiteen tekniikoista, mikä helpottaa kuvataiteen katsomista, koska katsojan ei tarvitse arvioida työn vaikeusastetta. Sen sijaan voidaan puhua taiteellisista toimintatavoista. Taiteellinen toimintatapa voi olla esimerkiksi leikittely asioiden suhteilla: Pieni ja arvoton asia voidaan paisuttaa suureksi ja merkittäväksi tai suuri ja näyttävä palauttaa inhimilliseksi ja arkiseksi. Osoittamalla, että asioiden keskinäiset suhteet ovat toisenmittaisia kuin äkkiseltään luulisi, taiteilijat pyrkivät havahduttamaan vastaanottajan irti tavasta hyväksyä asioille esimerkiksi vain samoja merkityksiä kuin media niille antaa.

GREEN_2_Isaac_Victoria_Miro_Gallery_london

Taiteessa on myös tapana järjestää yllätyksiä, laittaa asioita uusiin yhteyksiin, joissa niitä ei ole totuttu näkemään. Katsoja saa tilaisuuden liittää uuden ja yllättävän asian omiin kokemuksiinsa, itselleen tuttuihin ympyröihin, mikä voi tuottaa kokonaan uutta tietoa ja aiemmasta poikkeavia näkökulmia.

Taiteen vaatimattomuudesta

Varsin monet nykytaiteen teokset pyrkivät kiinnittämään huomiota arkielämään ja sen merkitykseen. Ehkä parempi elämä ei olekaan unelmia ja pakenemista muihin maailmoihin tai erityisiin, merkittäviin kokemuksiin, vaan parempaa arkea, sitä että aistii ja näkee jokapäiväisen elämän moninaisuuden ja syvyyden. Meillä on ehkä taipumus etsiä taiteesta elämää suurempia elämyksiä, suuria ja koskettavia tunteita, sekä mielihyvää. Nykytaide suhtautuu usein kuitenkin kriittisesti mielihyvätuotantoon ja elämyshakuisuuteen. Vastapainona nykytaide ammentaa ajatuksia ja tunnelmia pienistä tarinoista ja on usein hienoviritteistä, vaatimatonta ja hiljaista. Nämä pienet ja hiljaiset tarinat voivat myös kertautua ja kasvaa ja muodostaa ison meren verran kuvia ja ajatuksia, kuten Isaac Julienin Juhlaviikoille tulevassa teoksessa Ten Thousand Waves.

Image5-Isaac-Julien--Victoria-Miro-Gallery-London

Taide on aina perustunut erilaisten elementtien välisiin jännitteisiin: ylevä on kauhunsekaista kauneutta. Nykytaidekaan ei ole rumaa, vaan siinä kauneus voi kohdata traagisen, hitaus arjen kiireen, elämä kuoleman ja itku naurun.

Yksi nykytaiteen toimintatavoista on saattaa menneisyys ja nykyisyys vuoropuheluun. Monet teokset elvyttävät katsojassa henkilökohtaisia muistoja käyttämällä katsojalle tuttuja uutisia, kertomuksia, kuvia ja materiaaleja.

small_Despair_Isaac_julien_victoria_miro_gallery_londonisaac_julien_2

Taiteen kokemuksellisuudesta

Nykytaiteessa myös taide ja muu visuaalinen kulttuuri kommunikoivat keskenään. Kuvat ovat yhteydessä toisiin kuviin, kuvat viittaavat toisiinsa ja teoksiin tulee mukaan näiden toisiin kuviin viittaamisten myötä jokaisen kuvan alkuperäinen yhteys, kuvan historia eli kaikki ne kerrat kun sama aihe tai kuva on nähty. Esimerkiksi Julienin teoksessa on kummitustarinoista tuttua kuvastoa, joka yhdistyy muutaman vuoden takaiseen tositapahtumaan. Englantilaisessa merenlahdessa kuoli 23 kiinalaista simpukankerääjää jouduttuaan nousuveden saartamaksi. Julien on kutonut tapahtumaan ikiaikaisia tarinoita, uutta runoutta ja ihmisten unelmia.

isaac_julien_3

Tyypillistä taiteessa on tarinoiden, materiaalien ja eri elementtien samanaikaisuus, moninaisuus ja monitasoisuus. Kun jokainen katsoja tuo tähän soppaan vielä oman kokemusmaailmansa, on selvää, että kuvataiteessa ei ole olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuja ja tulkintoja, on vain erilaisia kokemuksia, joista voidaan puhua ja joita voidaan jakaa ja vertailla toisten katsojien kanssa.

Kuvataide ei kuitenkaan olisi kuvataidetta, jos sen käsittelemiä asioita voisi sanoin selittää. Kuvataiteen tapa esittää asioita poikkeaa myös muun kulttuurin ja esimerkiksi mainonnan ja muiden mediakuvien visuaalisesta kielestä. Mainonnan vaikutus on nopea ja suoraviivainen, toisin kuin kuvataiteessa, jossa on aina jotakin epäselvää ja epätäsmällistä, jonka katsoja voi omien kokemustensa pohjalta täydentää.

"Nähdä taidetta" on ongelmallinen ilmaus, sillä nykytaide vetoaa usein moniin aisteihin: näköaistin lisäksi kuuloon, tuntoon, liike- ja jopa haju- ja makuaisteihin.

TIGHT_ILC_2010_3portr_Liten

Sukkahousuista ja ajankäytöstä

Iso osa nykytaiteesta tekee näkyväksi erilaisia elämän ilmiöitä ja yhteiskunnan lainalaisuuksia niin, että nykytaiteilija pikemmin tutkii ja analysoi erilaisten prosessien kautta maailmaa kuin tuottaa kestäviä taide-esineitä. Tällaista taidetta edustaa Juhlaviikoilla Icelandic Love Corporation. Naisten keinokuitusukkahousut kantavat mukanaan niin paljon tarinoita, symboliikkaa ja mielikuvia, että niiden avulla voi esittää varmasti feminismin koko kuvan. Islantilaisten ote asiaan on nykytaiteelle tyypillinen: täynnä huumoria, ironiaa ja leikkiä. Jokaisella meistä on myös omakohtaisia sukkahousukokemuksia, jotka tässä tapauksessa auttavat saamaan otteen taiteesta.

Tight_ILC_2010_1

Nykytaide voi joskus vaatia osallistumista, ainakin se vaatii ajattelemista, aikaa ja keskittymistä. Olemme tottuneet, että näköaisti on "nopea", mutta taidetta tarkastellessa välitön vaikutelma on vasta alku: nykytaideteoksen nopea vilkaiseminen on kuin lukisi hyvästä kirjasta vain takakansitekstin. Näyttelyssä käymiseen kannattaa siis varata runsaasti aikaa, sillä taidekokemuksessa kuten romaania lukiessakin nautinnollisinta on kokemis- ja lukemistapahtuma, ei loppuratkaisu.


Helena Sederholm
Kuvataidekasvatuksen professori
Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu

Kuvat:
Courtesy of the artist and Victoria Miro Gallery, London / Metro Pictures, New York / Galería Helga de Alvear, Madrid.
Tight / Icelandic Love Corporation