Helsingin sanomat OP-PohjolaElisa HOK-Elanto Holday InnAccenture Bob Helsinki

eka_kerta_nosto_2

Nykytaide Q & A

Nykytaide Q & A

Te kysyitte nykytaiteesta, taiteen asiantuntija Helena Sederholm vastaa kysymyksiinne tällä palstalla.


15. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Voke
Kysymys: Miksi esim. Elovena-tyttö Jani Leinosen tuunaamana on nykytaidetta mutta minun käsieni tuunaamana ei?

Helenan vastaus:
Kysymykseen voisi vastata lyhyesti: Leinonen keksi idean ensin ja nyt Elovena-tyttö on jo tuunattu sillä tavalla.

Moni miettii taideteosten äärellä, että osaisinhan minäkin tuon tehdä. Ja varmasti osaisikin. Mutta nykytaiteessa kysymys ei olekaan pelkästään tekemisen taidoista, vaan idean ja sen toteutuksen tuoreudesta ja monitasoisuudesta.

Taiteilija on erityisesti koulutettu tuottamaan uusia ajatuksia ja osallistumaan kaikenlaisiin inhimilliseen toimintaan liittyviin keskusteluihin taiteellisin keinoin.


15. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Utelias
Kysymys: Kuka ostaa nykytaiteen teoksia omaan kotiinsa, kun montaa niistä ei voi ripustaa perinteisesti oman olohuoneen seinälle?

Helenan vastaus:
On toki olemassa paljon sellaistakin nykytaidetta, jota voi sijoittaa omaan olohuoneeseen.

Taidemuseoiden näyttelyt tai mediassa käytävät taidekeskustelut eivät kata kaikkea nykytaidetta, vaikka niistä tuleekin ehkä mielikuva, että nykytaide on jotakin mitä ei omaan kotiin tahtoisi.

Jos käy enemmän gallerioissa ja vaikkapa kesänäyttelyissä eri puolilla Suomea, huomaa että nykytaidetta on monenlaista ja monenhintaista.

Mutta taiteen tarkoitus ei kuitenkaan ole sointua kauniisti sohvan väriin, ja siten somistaa kotia. Se ei ole ollut vanhemmankaan taiteen tarkoitus. Koriste-esineet ovat erikseen. Taideteos on katselemista, tuntemista ja ajattelemista varten aivan kuten kirjat ovat lukemista varten ja musiikki kuuntelemista varten herättämässä alati uusia mielikuvia.

Omaan kotiinsa jokainen hankkii sellaista taidetta, mistä itse pitää.


15. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Kujalla
Kysymys 1: Miksi nykytaide on usein niin absurdia ja tolkutonta?

Helenan vastaus:
Ehkäpä nykytaide vaikuttaa absurdilta ja tolkuttomalta, koska se esittää meille uusia asioita, joita ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Kaikki uusi on aina hiukan outoa ja epäselvää.

Usein meillä on myös paljon odotuksia taiteen suhteen: ajattelemme että taiteen pitäisi olla juuri tietynlaista. Ja kun taide ei ole sitä mitä ajattelimme sen olevan, se näyttää tolkuttomalta suhteessa odotuksiin.

Absurdilta voi vaikuttaa se, että kuvataide esittää asioita, joita ei voi pukea sanoiksi. Kuvataidehan vaikuttaa visuaalisesti tai eri aisti-elämyksien kautta. Se ei ole tieteen tavoin täsmällistä ja yleispätevää, vaan perustuu jokaisen omaan kokemukseen. Siksi minunkin tähän kysymykseen vastatessani on vaikea asetella sanoja, koska kysymys on kuitenkin viime kädessä omasta kokemuksestasi. Minun kokemusmaailmassani absurdi ja tolkuton on aina kiehtovaa, koska sellaisena taide tuo jotakin jännittävää tavanomaiseen kiireiseen rutiinien täyttämään elämääni.

Nykytaide pystyy myös käsittelemään sellaisiakin ajatuksia ja tunteita, joista ei haluta puhua mutta jotka kuitenkin ovat olennainen osa inhimillistä elämää. Minusta se on hyvin arvokasta.


Kysymys 2: Onko maalaus vasta virallisesti taidetta kun taiteilija nimikkeen omaava ihminen on sen tehnyt?

Helenan vastaus:
Se mikä on "virallisesti" taidetta ei määrity minkään yksittäisen asian perusteella. Eikä kukaan yksi ihminen pysty julistamaan jotakin taiteeksi tai määrittelemään, että jokin ei olisi taidetta.

On totta, että jos taiteilija on tehnyt jonkun teoksen, sitä pidetään useammin taiteena kuin sellaista työtä, jonka tekijä ei ole taiteilija. Mutta se ei johdu taiteilija-nimikkeestä, vaan työn laadusta. Työn laatu puolestaan määritetään sen mukaan, miten hyvin tekijä on saanut toteutettua ideansa, miten paljon mielikuvia ja ajatuksia teos herättää ja mitä uusia kysymyksiä teoksen kautta herää. Sen sijaan esimerkiksi maiseman valokuvantarkka jäljentäminen maalaukseen ei ole laadun tae.

Koulutettu taiteilija on alansa asiantuntija (kuten lääkäri, insinööri tai kokki oman alansa) ja tietää, millä tavoin asioita on käsitelty taiteessa aikaisemmin. Hän ei toista samaa. Taidehan ei ole ympärillä olevien asioiden kuvaamista, vaan uusien näkökulmien ja ajattelutapojen esittämistä.

Kun jotakin määritellään taiteeksi, se tapahtuu monen asiantuntijan vertaisarvioinnin pohjalta. Taiteilijat, taideteoreetikot, taidekasvattajat, museoväki, gallerianpitäjät, taidekriitikot ja tuottajat ovat usein melko samaa mieltä siitä, mikä on (laadukasta) taidetta. Heidän samanmielisyytensä perustuu asiantuntijuuteen: koulutukseen ja elämänmittaiseen taiteen parissa työskentelyyn. Kun taidekokemukset ja tieto karttuvat, taiteen harrastajakin huomaa, mikä ero on hyvällä ja korkeatasoisella taiteella huonoihin yrityksiin verrattuna. Mutta kukaanhan ei ole seppä syntyessään, eikä kukaan ole myöskään synnynnäinen taideasiantuntija.


19. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Ilona
Kysymys 1: Mikä tekee nykytaiteesta nykytaidetta? Nykytaiteen museoissa, contemporary art, on otteita aika vanhoistakin nykytaiteen edustajista. Ne olivat siis nykytaidetta syntyessään, niinkö? Tästä perspektiivistä ajateltuna kaikki taide on ollut nykytaidetta syntyessään.

Helenan vastaus:
Olet oikeassa, periaatteessa kaikki taide on syntyessään aikansa nykytaidetta.

Nykytaide ei olekaan mikään yhtenäinen taidesuuntaus. Taiteessa tapahtui kuitenkin suuria murroksia 1960- ja 1970-luvuilla, ja siksi näitä muutoksia ennakoineita ja niiden aikaisia teoksia ja tekijöitä voidaan ajatella nykytaiteena. Sitä ennen oli niin kutsutun modernistisen taiteen valtakausi. (Ks. nykytaiteen sanasto näillä sivuilla.) Ehkäpä se mitä nyt nimitämme nykytaiteeksi nimetään jollakin omalla nimityksellään myöhemmin, kun voidaan pidemmällä aikavälillä katsoa, mikä tämän ajan taiteessa oikeastaan on ollut olennaista.

Niinpä määrittelen nykytaiteen sellaiseksi nykyisin tehtäväksi taiteeksi, joka on tavalla tai toisella ajankohtaista. Toisin sanoen nykytaide kommentoi ja ottaa kantaa tämän ajan elämään, esimerkiksi ajankohtaisiin kysymyksiin, elämäntapoihin, arvoihin ja etiikkaan, uskomuksiimme, tieteeseen ja taiteeseen sekä valtarakenteisiin: mediaan ja politiikkaan. Silloin nykytaiteen määritelmän ulkopuolelle jää taide, joka voi olla taidokasta mutta ei tuo mitään uutta näkökulmaa nykyelämään.


Kysymys 2: Toisekseen minua mietityttää nykytaiteen kertakäyttöisyys. Moniin installaatioihin voi tutustua vain yhden kerran ja sitten se on - ohi. Miten nykytaiteen museot ottavat näitä kertaluonteisia taidepläjäyksiä kokoelmiinsa. Ne saattavat olla kuitenkin jotain aivan taianomaista? Vai katoavatko ne taivaan tuuliin ja kokijoidensa lyhyeen muistiin?

Helenan vastaus:
Periaatteessa taidekokemus on aina kertaluonteinen. Kun menet uudemman kerran pysyvämmänkin maalauksen tai veistoksen äärelle, et pysty kokemaan teosta enää yhtä taianomaisena kuin ensimmäisellä kerralla.

Jos teos on hyvä, monitasoinen ja merkityksellinen, sen vaikutus säilyy muistissa todella pitkään, jopa koko elämän.

Museot myös tallettavat installaatioita, joita pystytetään uudelleen museon taidekokoelmia esitteleviin näyttelyihin.

Taidekokemukselle on kuitenkin ominaista, että ensivaikutelman voimakkuus ja intensitetti on usein jotakin jonka haluaisimme kokea uudelleen. Silloin ei auta muu kuin mennä katsomaan yhä uusia teoksia uusiin näyttelyihin. Taianomainen kokemus voi kertautua toisenlaisena uuden teoksen myötä.


23. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Andy
Kysymys: Millaiset ohjeet antaisit ihmiselle joka astuu ensimmäistä kertaa nykytaidemuseoon tai -näyttelyyn? Mitä siellä kannattaisi katsoa, mihin kiinnittää erityisesti huomiota?

Helenan vastaus:
Ohjeistaisin olemaan noudattamatta mitään ohjeita!

Mutta kun kysyit, niin tässä pari ohjetta (joita yritän noudattaa itsekin, vaikka käynkin näyttelyissä työkseni): Mene näyttelyyn ja pysähdy katsomaan sitä, mikä ensimmäiseksi vetää puoleensa. Tietenkin parasta olisi, jos et odottaisi tai luulisi yhtään mitään näyttelyyn mennessäsi, vaan antaisit yllättää itsesi.

Kaikki näyttelyt tai kaikki teokset eivät ole kaikkien mielestä kiinnostavia. Joten ei paniikkia, jos et tykkää jostakin tai jokin tuntuu sinusta vastenmieliseltä. Seuraavassa näyttelyssä saattaa olla teos, joka tekee vaikutuksen! Ja kun käyt yhä useammassa näyttelyssä, yhä useampi teos tekee vaikutuksen, sillä pystyt vertailemaan näyttelykokemuksiasi ja tiedät paremmin, mistä pidät.

Näyttelyissä ei tarvitse nähdä kaikkea yhdellä kertaa. Monesti teoksia on liian paljon. Ja esimerkiksi jotkut videoteokset ovat usein jo kestoltaan niin pitkiä, ettei niitä kaikkia ehdi tai jaksa katsoa yhdeltä istumalta. Näyttelykokemus voi olla parempi, kun jättää jotakin kokonaan katsomatta ja antaa kunnolla aikaa vain muutamalle teokselle.


26. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Lehti
Kysymys: Miksi taidenäyttelyissä ei ole aina jokaisesta teoksesta ja taiteilijasta kunnon taustainfoa? Yleensä esim. taiteilijan aiemmat teemat ja kotimaa voivat vasta tehdä teoksen "ymmärrettäväksi".

Helenan vastaus:
Varsin usein yhden taiteilijan näyttelyssä on seinällä tai pöydällä teksti ja taiteilijan CV. Joskus tekstit ovat taiteilijan itsensä kirjoittamia ja ehkä aika arvoituksellisiakin, toisinaan tekstit pyrkivät kertomaan juuri kaipaamiasi asioita.

Ryhmänäyttelyissä, joissa on monien taiteilijoiden teoksia, liiallinen tekstin määrä voi kuitenkin myös häiritä taidekokemusta. Siksi teosten yhteydessä on vain perustietoja: tekijän nimi, teoksen nimi ja tekovuosi sekä usein tekijän syntymävuosi ja kotimaa. Itse kaipaan usein tietoa videoteosten kestosta, mutta valitettavasti sitä ei aina ilmoiteta.

Muita teoksia valaisevia tekstejä painetaan yleensä näyttelykatalogiksi, johon voi rauhassa perehtyä joko näyttelypaikalla (vaikka museon kuppilassa virkistäytyessä) tai kotona. Näissä teksteissä näytteillä olevat työt liitetään tekijän muihin teoksiin tai niitä verrataan suhteessa muihin (samoja teemoja käsitteleviin) nykytaideteoksiin.

Ennen näyttelyyn menoa voi halutessaan etsiä tietoa esimerkiksi internetistä. Monilla taiteilijoilla on omia sivustoja. Taidemuseot esittelevät näyttelyjä omilla kotisivuillaan.

(Teoksen ymmärtämisestä ks. vastaus nimimerkin Sanna kysymykseen, alla.)


26. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Sanna
Kysymys: Katsoin sivuilla olevia linkkejä, muiden kysymyksiä ja johdatusta nykytaiteeseen. Kiitos niistä, nykytaiteen määritelmä ainakin auttoi alkuun! Ymmärsinkö oikein, että nykytaiteen teosta (olipa se installaatio, videoteos, maalaus tai muu) kannattaisi lähestyä miettimällä sitä suhteessa tähän aikaan ja maailmaan jota elämme, ja mitä taiteilija haluaa sillä sanoa? Mutta entä jos teos ei kertakaikkiaan avaudu vaikka kuinka pohtisi tai yrittäisi ymmärtää? Kertooko se sittenkin enemmän katsojasta itsestään?

Helenan vastaus:
Nykytaide on todellakin taidetta tästä ajasta ja tästä maailmasta. Mutta hyvä taideteos herättää tunteita ja ajatuksia, vaikka taiteilijan tarkoituksista ei mitään tietäisikään.

Nykytaideteokset eivät ole arvoituksia, jotka pitäisi ratkaista tai "avata". Sen sijaan puhutaan taideteosten kohtaamisesta. Silloin teos tuo kohtaamistilanteeseen jotakin ja katsoja puolestaan tuo samaan tilanteeseen omat kokemuksensa, ajatuksensa ja käsityksensä. Teoksen tulkitseminen ja ymmärtäminen on siis taiteen ja katsojan vuoropuhelua. Teos vihjaa johonkin: Mitä tästä ajattelet? Asiat voisivat olla näinkin... Ja katsoja kertoo (mielessään) oman näkemyksensä.

Antoisinta on kuitenkin, jos käy näyttelyissä hyvän ystävän kanssa. Silloin voi keskustella erilaisista ajatuksista, joita jokin teos on herättänyt. Kokemuksia ja mielipiteitä voi vertailla vapaasti, koska nykytaiteessa ei ole "ymmärtämispakkoa".


27. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Jännittää!
Kysymys: Käyn joskus taidenäyttelyissä ystävieni kanssa. Onko museoissa/gallerioissa sallittua puhua (kukaan ei koskaan tunnu puhuvan) vai onko mielipiteenvaihto syytä säästää kotimatkalle? Joskus olemme saaneet paheksuvia katseita taiteen meitä ehkä vakavammin ottavilta.

Helenan vastaus:
Museoissa ja gallerioissa on aivan sallittua puhua ja keskustella näkemästään. Usein ihmiset kuitenkin kuiskaavat tai puhuvat hiljaa. Se on varmasti opittu tapa. Toisaalta liian kovaääninen mielipiteenvaihto voi myös häiritä toisten keskittymistä taidekokemukseen. Puhumattakaan siitä, että juttelee ystävien kanssa aivan jostakin muusta asiasta.

Taiteeseen suhtaudutaan mielestäni aivan liian juhlallisesti. Arkinen tilannetaju on hyvä olla mukana: taiteesta voi ryhtyä puhumaan vaikka tuntemattomienkin näyttelykävijöiden kanssa. Mutta kiinnostavimmat juorut ja viimeisimmät kuulumiset on syytä kertoa vaikkapa kahvikupillisen ääressä muualla.


28. heinäkuuta 2010
Nimimerkki: Elina
Kysymys: Hei Helena! Miten nykytaide arvotetaan? Millaista nykytaidetta sinä Helena pidät "hyvänä"? Onko sinulla joku nykytaiteilija, josta pidät jostakin syystä erityisen paljon ja miksi?

Helenan vastaukset:

1) Miten nykytaide arvotetaan?

Jos tarkoitat, että miten määritellään hyvä ja huono taide, niin se ei aina ole kovin yksiselitteinen asia. Vastasin aikaisemmin nimim. Kujalla kysymykseen, että taiteellisen työn laatua arvioidaan sen mukaan, miten paljon mielikuvia ja ajatuksia teos herättää ja mitä uusia näkökulmia ja kysymyksiä teoksen kautta herää. Sen sijaan esimerkiksi käsityösuoritus tai tekninen taidokkuus ei nykytaiteessa ole välttämättä kovin olennaista.

Kun taiteen laatua määritellään, arvioidaan myös teoksen tai taiteilijan tuotantoa suhteessa muihin nykytaideteoksiin ja mahdollisesti aikaisempaankin taiteeseen. Taidealan asiantuntijat ovat yleensä määrittelemässä hyvää ja huonoa taidetta, koska heillä taiteen ammatti-ihmisinä on eniten tietoa ja kokemusta.

Mutta jos ajatellaan taiteen hintaa, niin se ei aina määrity taideväen näkemysten mukaan. Media ja markkinavoimat voivat nostaa esiin jonkun "taiteilijatähden", jonka teoksista tulee halutuimpia, ja niiden hinta nousee.

Kehottaisin sinua myös luottamaan itseesi: tiedät varmasti mistä tykkäät ja mistä et. Mieltymykset voivat toki muuttua, kun harrastaa enemmän nykytaidetta.

2) Millaista nykytaidetta sinä Helena pidät "hyvänä"?

Henkilökohtaisella tasolla vastaan, että tiedän sen aina vasta sitten kun kohtaan vaikuttavan teoksen.

Mikä sitten on vaikuttava teos... Sellainen, joka yllättää minut. Teos, joka jollakin tavalla jää kaihertamaan mieltäni ja jossa on jotakin epäselvää, sellaista mikä herättää kysymyksiä. Mutta minä pidänkin haasteista!

Minusta parasta on, jos taide vetoaa yhtä paljon älyyn kuin tunteisiin, ja jos se itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

Ammatillisella tasolla ajatellen pidän hyvänä taidetta, joka tuo esiin uusia näkökulmia asioihin, ja taidetta joka ei ole liian helppoa ja suoraviivaista. Ammatillinen näkemykseni eroaa omista mieltymyksistäni ehkä vain siinä, että on nykytaidetta jota voin kokemukseni perusteella sanoa hyväksi mutta joka ei kosketa minua itseäni esimerkiksi tunnetasolla. Taide voi olla (laadultaan) hyvää, vaikka siitä ei itse erityisemmin tykkäisi.

3) Onko sinulla joku nykytaiteilija, josta pidät jostakin syystä erityisen paljon ja miksi?

Edellisen vastaukseni alku selittänee sen, etten ryhdy tekemään nimilistaa, siitä tulisi liian pitkä.

On taiteilijoita ja taiteilijaryhmiä, joiden tekemisiä seuraan säännöllisesti. Aina välillä "löydän" jonkun taiteilijan, jonka tuotantoon en ole aikaisemmin perehtynyt.

Mieltymyksiini vaikuttaa paljon mielialani. Pidän erityisen paljon taiteesta, jossa on älykästä huumoria. Silloin voin rentotua taiteen parissa!


3. elokuuta 2010
Nimimerkki: Kiinnostunut
Kysymys: Aikaisemmissa vastauksissa viittaat katsojan omaan kokemusmaailmaan. Jäin miettimään katsojan oman taustan vaikuttamista näyttelykokemukseen. Eroaako eri maissa tehty taide paljon toisistaan vai noudattaako taide jonkin asteisesti kansainvälisä trendejä? Luoko kansallinen identeetti taiteelle omaa leimaa?

Helenan vastaus:
Nykytaiteessa on jonkin aikaa ollut muodikasta kulttuurienvälisyys; taiteilijat työskentelevät muualla kuin kotimaassaan. Silloin he tuovat oman kulttuuritaustansa ja identiteettinsä toiseen kulttuuripiiriin. Kun erilaiset kansalliset identiteetit ja kulttuurikäsitykset, tavat ja historia kohtaavat, syntyy usein täysin uusi näkökulma johonkin asiaan. Uumoilen, että Isaac Julienin teoksessa on tämäntapaisesta kulttuurien kohtaamisesta myös kysymys.

Eri kulttuurien törmäyttäminen voi myös innoittaa tarkastelemaan omaa kansallista identiteettiä uusin silmin. Kun suomalaistaiteilijoiden Cheap Finnish Labour (Halpaa suomalaista työvoimaa) -niminen ryhmä pystytti jokin vuosi sitten Venetsian biennaaliin kaksi laihialaista latoa osana turkkilaisen taiteilijan installaatiota, ladot saivat suomalaisenkin mielessä uusia merkityksiä.

Taiteessa ei ole kuitenkaan mikään uusia asia, että taiteilijat ovat kosmopoliitteja ja työskentelevät eri maissa. Riippuu taiteilijasta ja hänen käsittelemistään teemoista korostuuko kansallinen identiteetti teoksissa vai ei. Toisaalta ei sitä aina pysty kätkemäänkään. Joidenkin taiteilijoiden kansainvälinen menestys perustuu juuri johonkin omintakeiseen tapaan kuvata kansallisia teemoja. Esimerkiksi Esko Männikön valokuvat lappilaisista poikamiehistä ovat varsin "suomalaiskansallisia".


5. elokuuta 2010
Nimimerkki: Julle
Kysymys 1: Miten mielestäsi nykytaide luokitellaan "hyväksi taiteeksi"? Vaikuttaako siihen esimerkiksi se, kuka taideteoksen on tehnyt, mitä teoksessa on kuvattu, mitä värejä on käytetty tai onko teoksella vahva sanoma?

Helenan vastaus:
Olen jo vastannut hyvän taiteen määrittelystä nimimerkeille Kujalla ja Elina. Kannattaa katsoa nuo aikaisemmat vastaukset.

Korostaisin vielä, että hyvän ja huonon taiteen määritteleminen ei yleensä riipu jostakin teoksen yksittäisestä piirteestä tai tekijän maineesta, vaan on monen seikan summa. Hyvän taiteen määrittelyyn ei ole patenttikeinoja, mutta se ei myöskään ole pelkkä makuasia. Harjaantuminen, jatkuva taide-elämän seuraaminen ja näyttelyiden katsominen - siis aktiivinen taiteen harrastaminen - kehittää kyllä hyvän taiteen tajun.

Täytyy myös ottaa huomioon, ettei lähde arvioimaan kaikkia teoksia samoin kriteerein. Joissakin teoksissa värien käyttö on olennaista, mutta esimerkiksi monissa videoteoksissa se on toissijainen seikka aiheen tai sanoman merkityksen ollessa keskeisempi. Toisaalta esimerkiksi Pipilotti Rist tekee videoteoksia, joissa väri on keskeinen tekijä.


Kysymys 2: Vaihtuvatko kriteerit, joilla nykytaidetta luokitellaan vuosien kuluessa?

Helenan vastaus:
Kuten edellä mainitsin, taiteen arvioinnissa ei ole mitään kriteeriluetteloa. Vuosien kuluessa voivat taidemuodit toki vaihtua niin, että joku teos tai tekijä saa enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Tai sitten jokin inhimilliseen elämään tai yhteiskuntaan liittyvä teema tulee ajankohtaiseksi ja "löydetään" tekijä, joka on käsitellyt sitä oivaltavasti jo aikaisemmin.

Taide on kuitenkin ammatti-ihmisten työtä. Jos joku on taitava ammatissaan, hänen työnsä laatu pysyy yleensä hyvänä. Tietenkin esimerkiksi kokonaiskuva jonkun taiteilijan urasta ja tuotannosta voi muuttaa jonkin verran käsitystä hänen taiteestaan.

Ongelma onkin siinä, että nykytaiteen laadun arvioiminen ja esimerkiksi hinnanmuodostus eivät aina tapahdu samoin perustein. Siksi voikin olla, että jonkun median esille tuoman muotitaiteilijan teoksista maksetaan huimasti, mutta myöhemmin tekijä kaikessa hiljaisuudessa vaipuu unohduksiin.


7. elokuuta 2010
Nimimerkki: Eksynyt
Kysymys: Miten suhtautua näyttelyssä, kun taideteokset vaan ärsyttää ja vihastuttaa?

Helenan vastaus:
Sinulla on täysi oikeus lähteä pois näyttelystä, jos siltä tuntuu!

Mutta kiinnostavampaa voisi olla ryhtyä miettimään, mikä ärtymyksen ja vihastuksen aiheuttaa? Siinä voi oppia jotakin uutta itsestään ja myös taiteesta.

Nykytaiteen herättämät tunteet ovat varsin usein negatiivisia ihan tarkoituksella. Sellaisten tunteiden ihmetteleminen ja sulatteleminen saa katsojan miettimään uusia näkökulmia asioihin useammin kuin mielihyvä. Pelkän mielihyvän tuottaminen ei ole taiteen tarkoituskaan. Sen hoitaa elämys- ja viihdekulttuuri.

Nykytaiteelle on luonteenomaista, että ärsyttävä teos tarttuu mieleen ja jää kiusaamaan. Mutta ajan myötä negatiivinenkin kokemus voi muuttua positiiviseksi. Sitä paitsi nykytaideteokset ovat usein sekoitus esimerkiksi järkyttävää tai pelottavaa ja humoristista, joka tapauksessa syvästi inhimillisiä asioita - hyvässä ja pahassa.


11. elokuuta 2010
Nimimerkki: Magia
Kysymys: Miten suuret taiteilijat syntyvät? usein varmaan saavat kunniaa vasta kuolemansa jälkeen, mutta miten "suuri taiteilija" -käsite syntyy ja rakentuu?

Helenan vastaus:
"Suuri taiteilija" on vähän sama juttu kuin "rocktähti". Se on sekoitus omaperäisyyttä ja median (tai taidehistoriankirjoituksen) tuottamaa lisäarvoa sekä joskus tehokasta markkinointia. Me länsimaisen kulttuurin kasvatit haluamme asioille tekijän, jota voimme ihailla (tai halveksia).

Kuolemanjälkeinen kunnia seuraa usein siitä, että silloin saadaan kokonaiskäsitys jonkun taiteellisesta tuotannosta, ja sen luonteesta suhteessa ajan muuhun taiteeseen. Toisaalta monen "väärinymmärretyn neron" julistaminen "suureksi taiteilijaksi" tapahtuu siksi, että ajat muuttuvat ja eri aikoina arvostetaan erilaisia asioita.

Aikalaiset suosivat ja harrastavat usein tuttua, turvallista ja helposti ymmärrettävää. Mutta taiteen historiaa ajatellen suosittu taide ei usein ole kovinkaan omintakeista tai uutta luovaa.

"Suuri taiteilija" -titteliä pönkittää se, että useat taidekirjat kertovat samoista tunnetuista taiteilijoista. Kustantamot ajattelevat, että taiteenharrastajat eivät halua tutustua uusiin tekijöihin; siksi nykytaidekirjallisuuttakin julkaistaan suhteellisen vähän.


11. elokuuta 2010
Nimimerkki: Pirkko
Kysymys: Miten nykytaide voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin?

Helenan vastaus:
Olen varmasti jo aikaisemmissakin vastauksissa maininnut, että nykytaide voi esittää asioita erilaisesta näkökulmasta kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Sillä tavalla nykytaide tuo luovan panoksen yhteiskuntaan. Taide antaa esimerkin siitä, että kaikki asiat eivät ole sellaisia kuin ensisilmäykseltä näyttää, vaan näkökulman muuttaminen voi olla ratkaisu yhteiskunnallisiin ongelmiinkin.

'Yhteiskunnallinen asia' on aika laaja käsite. Mutta jos siihen sisällytetään esimerkiksi ihmisten eettinen toiminta, uusista taidemuodoista biotaiteessa tarkastellaan eettisten valintojemme luonnetta ja mahdollisuuksiamme toimia oikein ja hyvää tavoitellen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alueella taiteellisia toimintatapoja käytetään yhä enemmän. Yhteisötaiteellinen toiminta ja esimerkiksi keskustelutaide on usein pyrkimystä ratkaista vaikkapa jonkin alueen asukkaiden polttavia kysymyksiä. Taiteen avulla esimerkiksi terveydenhuollon piirissä voidaan myös yksittäisen ihmisen elämään tuoda uutta sisältöä tai ainakin virkistystä.

Yleisesti voi sanoa, että nykytaide vaikuttaa yhteiskuntaan enemmänkin esittämällä vaihtoehtoisia ajattelu- ja toimintamalleja, ei niinkään julistamalla aatteita, vaikka sellaistakin taidetta varmasti moninaisen nykytaiteen piiristä löytyy.


11. elokuuta 2010
Nimimerkki: Peve
Kysymys: Aiemmissa vastauksissasi painotit nykytaiteilijan koulutusta. Monissa taideammateissa voi kuitenkin toimia menestyksekkäästi myös ilman koulutusta. Eikö sama ole nykytaiteessa mahdollista?

Helenan vastaus:
On se varmasti mahdollista, mutta työlästä. Taidekoulutuksessa kun ei ole kysymys pelkästään ilmaisutaitojen hankkimisesta. Taidekoulun aikana luodaan arvokkaita verkostoja ja koulutus perehdyttää taidemaailman toimintatapoihin: esimerkiksi kuratointiin, näyttelytoimintaan ja taiteesta kirjoittamiseen. Nekin ovat osa taiteilijan ammattikuvaa.

Koulutuksen tärkein merkitys mielestäni on vuorovaikutus muiden taiteilijoiden kanssa. Kun samalla tutustutaan sekä taidehistoriaan että tämänhetkiseen nykytaiteen kenttään, koulutetun ammattitaiteilijan ei tarvitse "keksiä pyörää uudestaan", vaan hän voi aloittaa heti tuorein ideoin.

Itseoppineiden tie kulkee yleensä yritysten ja erehdysten kautta, ja on siksi pitkä.

Nykytaiteen osalta taidekoulu antaa myös usein mahdollisuuden ja virikkeitä hakea omaa ilmaisutapaansa ja tutustua erilaisiin tekniikoihin sekä niiden sekoittamiseen. Nykyään ei ole lainkaan harvinaista, että kuvanveistäjän tai taidemaalarin koulutuksen saanut kuvataiteilija käyttää ilmaisuvälineenään valokuvaa tai videota. Hän on kuitenkin perillä siitä, miten näitä toisia ilmaisuvälineitä ovat muut taiteilijat käyttäneet, ja niin taiteilija voi rakentaa tradition pohjalle jotakin uutta.


13. elokuuta
Nimimerkki: Helmi
Kysymys: Olen joskus kuullut sanonnan taiteen portinvartija. Keitä tälläiset portinvartijat ovat Suomessa ja millä tavalla he vaikuttavat taidekenttään?

Helenan vastaus:
Kun puhutaan jonkun alan portinvartijoista, tarkoitetaan yleensä henkilöitä tai instituutioita, jotka pyrkivät valvomaan laatua. Nämä portinvartijat ovat yleensä taiteen asiantuntijoita, joilla on koulutus ja pitkä kokemus taiteen parissa työskentelystä. Myös taidemuseoissa ja -oppilaitoksissa, opetusministeriössä sekä mediassa "vartioidaan" taiteen laatua. Portinvartijat valikoivat taidetta näyttelyihin, kirjoittavat taiteesta, jakavat apurahoja taiteilijoille ja ottavat osaa keskusteluun siitä, mikä on hyvää taidetta.

Olennaista on, että näiden portinvartijoiden täytyy perustella näkemyksensä. Laadun tunnistaminen edellyttää aina tietoa ja kokemusta, se ei voi perustua pelkästään satunnaisiin mieltymyksiin.

Toki joillakin portinvartijoilla on enemmän valtaa ja joidenkin näkemyksiin luotetaan enemmän kuin toisten. On "parempia" ja "huonompia" taidegallerioita ja enemmän tai vähemmän arvostettuja taidekouluja. Mutta niinhän se on muillakin ammattialoilla.


16. elokuuta
Nimimerkki: Päivi
Kysymys: Miksi nykytaiteeksi hyväksytään joitain ilmiöitä ja joitain ei? Miksi graffitti ja ite-taide on hyväksytty sinne = on esitetty Kiasmassa? Sen sijaan esimerkiksi taidekäsityöstä ja muotoiluista siirtynyttä tekemistä ei sinne ole hyväksytty. Tarkoitan korutaidetta, keramiikkaa ja tekstiiliä osittain.

Helenan vastaus:
Oikeastaan kysymyksesi sisältää jo vastauksen, sillä käytät sanaa 'osittain'.
Mikään tekemisen tapa tai tekniikka ei ole nykytaiteen piiristä automaattisesti poissuljettu. On nykytaiteilijoita, jotka tekevät taidekeramiikkaa (esimerkiksi Maarit Mäkelä, Pia Staff), tekstiilitöitä (Niran Baibulat käyttää pitsiä, Nithikul Nimkulrat punoo paperinarua, Silja Puranen on tehnyt kanavatöitä...), korutaiteilija Kärt Summatavet on tehnyt sekä käyttökoruja että taidetta.

Raja vedetäänkin yleensä ainutkertaisuuteen eli uniikkiuteen. Taideteos on ainutkertainen tai taidetta on myynnissä ainakin rajattu määrä (kuten
taidegrafiikkaa). Myös idean pitää olla uniikki ja omaperäinen. Suuri osa käsityötä on olemassaolevien mallien toistamista. Esimerkiksi ITE-taiteen kohdalla moottorisahalla tehtyjä karhuja ei pidetä niin hienoina kuin eräitä omaperäisempiä luomuksia. Idealla on nykytaiteessa suurempi merkitys kuin toteutuksen taidokkuudella.

Kysymys on myös historian myötä kehittyneestä työnjaosta. Työpaikallani Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa keskustellaan jatkuvasti taideteollisuusalojen ja niin kutsutun "vapaan taiteen" luonne-eroista. Taiteellinen ajattelu on yhtä lailla muotoilun tuotteiden kuin taidemaalaustenkin ytimessä. Mutta muotoilua ja käsityötä esitellään niille omistetuissa museoissa ja gallerioissa, nykytaidetta vastaavasti nykytaiteen näyttelypaikoissa.

 

Tutustu Juhlaviikkojen nykytaidenäyttelyihin:

Icelandic Love Corporation: Tight (Amos Andersonin taidemuseo, 20.8.-4.10.2010)

Isaac Julien: Ten Thousand Waves (Helsingin Taidehalli, 21.8.-10.10.2010)